Ammoisista ajoista lähtien ihmismieli on leikitellyt ajatuksella keinotekoisesta elämästä ja älystä. Jo vanha testamentti tunnisti ihmisen eroavaisuuden muusta luomakunnasta juontuvan juurikin tämän kyvystä luoda jotain uutta, mikä oli itsensä Luojan voimien ilmentymä. Kuva luovasta ihmisestä, ihmisestä luojana, ei modernilla ajalla ole kadonnut minnekään – päinvastoin.
Mutta onko unelma tekoälystä, “ajattelevasta” koneesta, edelleen niin uskonnollisesti värittynyt? Voiko koko ajatusta käsittää muuten kuin syvien uskonnollisten pohjavirtojen välityksellä? Ja mitä kaikkea nuo virrat tarkalleen ottaen sisältävät? Ja miten anime, tuo tekoälykultin mekka, voi auttaa meitä vastaamaan näihin kysymyksiin?