Hopeanuoli, tuo suomalaisen koirafanin ensimmäinen anime. Puhuvat koirahahmot ovat hurmanneet suomalaisia niin mangan sivuilta kuin VHS-kaseteilta jo vuosikymmeniä. Hopeanuolta ilmiönä on vaikea vähätellä ja sen innoittamana olemme saaneet nauttia monenlaisesta koirafiktiosta aina kotikutoisista animaatiosarjoista fanivoimin toteutettuihin musikaaleihin.
Hopeanuoli ja sen jälkeläiset eivät kuitenkaan ole ainoita karvakuonoja, jotka ovat saaneet äänensä kuuluviin, sillä puhuvia koiria riittää kirjallisuudessa. Silti Suomessa Hopeanuolen nimi tulee eniten esille eläinfiktiosta puhuttaessa. Miten Hopeanuoli vertautuu länsimaalaisen xenofiktion koiratarinoihin ja sarjakuviin? Mitä eroja voimme löytää koirien käytöksessä eri tarinoissa? Jos Weedin lukeminen loppui ensimmäisen neljän mangan jälkeen, mikä kirja rapsuttaisi samalla tavalla korvan takaa?
Ohjelma sopii erityisesti xenofiktion ystäville ja kaikenkarvaisille kulkijoille, joita kiinnostaa eläinhahmojen rooli mediassa. Ohjelmaa pitävät biologian kandidaatti ja kuvittaja, jotka kumpikin viettivät teini-iästään suurimman osan koiria piirtäen. Koiralihasten piirto sujuu edelleen, vaikka koiramedioista on löytynyt myös täysin uusia suosikkeja.