Ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista. Paljon hyvää on rinnassa jokaisen, vaikk' ei aina esille loista. Kas, hymy jo puoli on hyvettä ja itkeä ei voi ilkeä; miss' ihmiset tuntevat tuntehin, siellä lähell' on Jumalakin.
-- Eino Leino, Hymyilevä apollo
Yrityksestä toimia toisin huolimatta erään pelinjohtajan kampanjat luisuivat poikkeuksetta pimeälle puolelle. World of Darkness vei Sabbatin riveihin, Hiipuvien aurinkojen alla seikkailtiin Decados-suvun mailla ja kyberpunkmaailmassa megakorporaatioiden HR oli huomattavasti luontevampaa kuin karheat, mutta oikeamieliset katujen kasvatit. Lopulta oli turha taistella vastaan ja pimeyttä syleillessä löytyi vähän toisenlainen pelaamisen ja tarinankerronnan tapa.
Hahmojen kohdalla itsemäärittely pahaksi ei tapaa toimia. Useimmille meistä on luontaista rakentaa tarinaa ja kuvaa itsestään sankarina oikeutetulla polullaan. Tämän omakuvan rakentaminen ja tukeminen pahan puolen kampanjassa, pahuuden ilmentymät ja pahan rakenteet pelimaailmassa sekä se psykopaattia kiinnostavamman hahmon kaipaama pelattava kasvutarina ovat ne kysymykset, joista tässä slotissa olisi tarkoitus puhua.