Uppsalassa Marraskuun 30. päivä 1898
On tämä ollut hullu vuosi. Ensin valtavien vastoinkäymisten myötä tajusin, että maailma, jossa elämme pitää sisällään paljon enemmän, kuin ihmiskunnan suurelle enemmistölle päällepäin näyttää. Samalla ymmärsin, etteivät ihmiset ole suinkaan ainoa väki joka mantereitamme asuttaa. - Näkymättömät nimittäin alkoivat näyttäytyä minulle. Aluksi olin pelosta suunniltani, mutta päästyäni jopa keskusteluyhteyteen muutamankin näkymättömän olennon kanssa tajusin, että saduista ja vanhan kansan tarinoista tutut, taianomaiset olennot ovat asuttaneet näitä maita vähintään yhtä kauan kuin ihmiset.
Tämän toi mukanaan kaksi erittäin selkeää oivallusta: 1. Heitä asustaa todennäköisesti joka puolella ja 2. En ole varmastikaan ainoa joka heitä näkee.
Päätin siis ryhtyä etsimään kaltaisiani näkymättömiä näkeviä ihmisiä. Monien vaiheiden jälkeen löysinkin heitä ja päädyin lopulta heidän kanssaan Uppsalaan. Siellä muodostamamme ryhmä ”torstain lapsia”, joiksi näkymättömien näkemisen taidon omaavia myös sanotaan, kutsuttiin paikalliseen mieliparantolaan tapaamaan erästä Linnea Efeklintiä, jolla oli itselläänkin sama taito.
Linnea kertoi, että kaltaisiamme "torstain lapsia" on elänyt kaikkialla pohjolassa jo pitkään. Aiemmin hän oli itsekin ollut jopa heistä muodostetun salaseuran "Järjestön" jäsen. Tuo ryhmä ihmisiä mielsi näkymättömät yhtä arvokkaina olentoina kuin ihmiset. "Järjestö" olikin aikoinaan muodostettu etsimään ratkaisuja, toisinaan hengenvaarallisiinkin konflikteihin, joita näkymättömien ja ihmisten välille toisinaan välttämättä syntyy. Salaseura oli Linnean aikana käyttänyt tukikohtanaan vanhaa Gyllenzreutzin linnaa Uppsalassa, johon saimmekin Linnealta avaimet ja hallintavaltakirjat. Asustelemme nyt siis tovereideni kanssa vanhassa linnassa Uppsalassa. Varsinainen kontrasti aiempaan. Linnea itse kieltäytyi astumasta linnaan jalallaankaan tai poistumasta edes parantolasta, mutta meidän muuttamisemme sinne tuntui jollakin tavalla ilahduttavan häntä. Olemmekin yhdessä tuumin päättäneet elvyttää "Järjestön" toiminnan Uppsalassa.
Tänä aamuna, saimme linnallemme toimitettuna, punaisella vahalla sinetöidyn kirjeen. Sen sinetissä oli tyylitelty K-kirjain ja sukunimi Klint. Kirje sisälsi jonkinlaisen mainoksen kaltaisen kutsun Unelmien tanssi-nimiseen varjoteatteriin, joka on saamassa kantaesityksensä eräässä majatalossa kaupungin eteläpuolella. Lisäksi kirjeen alaosaan oli selkeän nopeasti käsin raapustettu tieto siitä, että joku Olaus -niminen henkilö haluaa tavata meidät tuossa Noitakissaksi nimetyssä majatalossa juuri tänä iltana. Nyt istumme siis tovereideni kanssa ajurin vaunuissa, hirvittävässä marraskuun myrskyssä matkalla Noitakissan majataloon, jossa tämä salaperäinen Olaus on siis määrä tavata. Saapa nähdä mitä tästäkin seuraa…
Unelmien tanssi on Vaesen-peruskirjasta löytyvä, aloittelijaystävällinen (mutta myös konkareille sopiva) yhden pelautuksen roolipeli 3–5 hengelle.
Peli sisältää hahmonluonnin, johon käytämme pelin ensimmäisen tunnin. Jos peliajan loputtua tarinan ei koeta olevan kokonainen, päätämme yhdessä keskustellen kuinka tarina päättyi.