On vuosi 2052. Ilmastonmuutos ja ekologinen romahdus ovat pyyhkäisseet yli Suomen. Elämä ja sen olosuhteet ovat muuttuneet. Sään ääri-ilmiöt kurittavat kaupunkia. Materiaalien käytön rajat ovat tulleet vastaan. Sivilisaatio yrittää löytää tietään eteenpäin ja korjata sen, mitä vielä voi. Maailmassa on siirrytty henkilökohtaisten hiilibudjettien käyttöön. Millaista on elämä 100 kg henkilökohtaisen hiilibudjetin kaupungissa, jossa päästöt on painettu prosenttiin aiemmasta? Miten liikutaan? Millaista on asuminen? Miten maksimoidaan elämänlaatu muuttuneella planeetalla minimoiden samalla materiaalien ja hiilibudjetin käyttö? Millaista on mielekäs elämä maailmassa, joka ei perustu ylikulutukseen ja materiaalien kertakäyttöön?
Työpaja toteutetaan vahvasti parhaassa dystopia-hengessä, mutta taustalla on myös oikea tarve. Helsinki haluaa olla hiilinegatiivinen vuoden 2040 jälkeen ja tarvitsemme apuanne hiilinegatiivisen elämän kuvittelemiseen. Työpajan tarkoitus on pitää hauskaa, mutta tuottaa samalla näkökulmia hiilinegatiivisen kaupungin vision aineksiksi.