Vuodet vierivät. On vain pimeys. On vain hiljaisuus. Suojelet järkkymättömänä sarkofagia vailla ajatusta, vailla hengenvetoa. Nimesi on haihtunut muististasi. Liha on luiltasi pudonnut. Vartioit vain.
Sitten hetkessä on valoa ja liikettä. Nostat aseesi haudanryöstäjää vastaan. Et ole elossa enää, mutta tämän väkivallan ja kaaoksen hetken ajan sinä todella elät. Muistat välähdyksiä siitä, kuka joskus olit, ja voit jälleen maistaa auringon. Mutta hetki kuluu ja jälleen saapuu hiljaisuus. Ja vuodet vierivät.